Sivut

20.11.2013

Kun harrastus muuttuu

Olen tässä pikkuhiljaa rakennellut uutta ammattia ja valokuvaus muuttuu hiljalleen työksi ja ajatukset harrastamisesta kokevat pientä mullistusta. Kuitenkin on asioita, mitkä eivät muutu, eli kerran viikossa käyn katsomassa maneesissa Vantaan ponihaassa tyttöni ratsastusharjoituksia, mitä totutulla tavalla kuvaan kerta toisensa jälkeen.




Olen pyrkinyt jatkuvasti hieman myös muuttamaan kuvailmaisua, jotta kuvaamisessa olisi muutakin tarkoitusta, kun dokumentaarinen tunnin seuraaminen. Kuvaus-olosuhteet ovat hyvin vaativat, koska valaistus on melko heikko ja on toteutettu hieman keskenään eri värisillä loistevaloilla. Osaksi valot ovat lähinnä lievästi oranssiin taipuvat ja osa lähinnä perus loistevalotyyppistä, jolloin kuvien sävyala vaihtelee magentan, oranssin ja vihreän välimaastossa kuitenkin häivyttäen osan aallonpituuksista, ettei luonnollisia valoja oiken saa edes korjaamalla aikaan. Tällä kertaa tyydyin kuvissa vain ratsastuksen kuvaamiseen, jossa rajoitteena on kuvauspaikka ja objektiivit. Pääosa kuvista on 70-200mm 2.8 kuvattuja ja kamerana 5D mk II mutta joukossa on myös muutama 50mm 1.8 kuvia.

Mahdollisuudet kuvien variointiin ovat melko rajallisia. Ratsastustiet ovat tarkkaan vakioituja, valojen sijainti vaikuttaa myös kuvaamiseen. Polttoväli on toinen merkittävistä kuvien variointiin vaikuttavista tekijöistä. Toinen on istumapaikan valinta, jossa on vajaan 20m matkalla mahdollisuus valita sopiva sijainti.Taustan valintaa voi yrittää kuvatessa rajauksella valitsemaan, mutta usein merkittävin tapa jää lähinnä suuren aukon tehtäväksi. Valotusajat ovat varsinkin tähän aikaan vuodesta hirvittävän pitkiä, varsinkin kovassa vauhdissa ratsastettaessa ja ongelmaa lisää, jos kohteena on tumma hevonen. Oikean valotusajan löytäminen on välillä varsin hankalaa, varsinkin jos tunnilla kuvaa useampaa ratsastajaa, joiden hevoset ovat hyvin eri sävyisiä. Tässä näkee myös hyvin, miten noin 5m ero istumapaikassa voi muuttaa kuvia paljonkin. Valaisun riittävyyden ongelmat tulevat myös hyvin esiin. Käytännössä himmentäminen ei käytännössä ole järkevää, koska jo näillä arvoilla joudutaan käyttämään ISO 6400 tai ISO 3200. Käytännössä aukko on täysi eli 2.8.

Tunteja on kerran viikkoon, joten materiaalia kertyy jatkuvasti. Käytännössä perus tunnin kuvaaminen on erittäin hyvä keino harjoitella panorointia ja samalla voi myös testata liikkeen epäterävyyttä. Käytännössä liikkeen pysäyttäminen on vain yksi ilmaisumuoto niistä lukuisista vaihtoehdoista. Itse pidän melkoisesti liikkeen näkemisestä kuvissa, vaikka on alueita, missä oma silmä on jotenkin tottunut näkemään asiat tietyllä tavalla. Esimerkkinä voi olla vaikka pisaran pysäytyskuvat. Siihen ajatukseen kuuluu tuo liikkeen täydellinen pysäyttäminen, mutta ratsastuksessa vaihtoehtoja on paljon enemmän. Kuuluisa valokuvaaja Ernst Haas on käyttänyt pitkiä valotusaikoja härkätaisteluita kuvatessa. Kuviin on saatu maalausmainen tuntuma, jolla saadaan esiin tunnelmasta jotain aivan muuta, kun hiekanmurut ja muletan hienot yksityiskohdat. Toisinaan olen itsekin käyttänyt varsin pitkiä valotusaikoja. Nyt kuitenkin on ollut pyrkimyksenä mielellään yli 1/100s.





















4 kommenttia:

  1. Haluatko rehellisen arvioin näistä ratsastuskuvista?
    Jore Puusa

    VastaaPoista
  2. Jos kommenttisi olisivat rakentavia, niin siitä vaan. Edellinen kokemus vain osoitti, etten sitä rakentavaa palautetta varmaankaan saa, vaan henkilökohtaista mollaamista, jota en halua. Rakentavaa ja yksilöivää palautetta toki mielelläni otan vastaan

    Arvio ja palaute on kaksi eri asiaa, arviota en kaipaa, koska jo olosuhteet antavat tietyt reunaehdot suorittamiselle. Nämä kuvat ovat kuvausvirtaa, missä paikka, välineet ja olosuhteet ovat muuttumattomia. Kuvauspaikkaa voi vaihtaa sivusuunnassa noin 20m katsomon penkillä, korkeuspositio voi vaihdella normaali istumatason muutoksilla yhteensä vaille 50 cm, mahdollisuutta parempaan valaisuun tai salaman käyttöön ei ole, heijastimet on kiellettyjä. Näillä ehdoilla ja vallitsevilla objektiivivalikoimilla kun mennään, ei variaatiot välttämättä ole suuria ja kuvissa näkyy liike, liike-epäterävyys, hallin valojen värien vaihtelut ja kaikki muu. Tiedän olosuhteet, ne puutteet ja myös ne mahdollisuudet, mitä kuvauspaikan ja kulmien vaihtelu voisi tuoda. Silti olen näyttänyt tuosta kuvavirrasta kasan kuvia, joka edustaa harrastamista, tiettyä harrastamisen dokumentointia, millä voi olla esimerkiksi muutakin hyötykäyttöä, kun valokuvaajan teknisen osaamisen tai osaamattomuuden näyttäminen. Näissä kuvissa voi ottaa kantaa ratsastajan istuntaan, avujen antamiseen ja siihen suhteeseen, mitä hevosella ja ratsastajalla on keskenään.

    Haluan sanoa, ennen kun suollat omat kommenttisi, ettei se ole ehkä sitä, mihin voisin tarvita arvioita. Se mihin voisin jonkun kommentteja tarvita,olisikin aivan muuta kuvamateriaalia, mutta johon en voi ulkopuolista kommentoijaa käyttää käyttöoikeudellisista syistä. Tyyli ja perusteet ovat erilaisia ja ennen kaikkea käyttötarkoitus. Viimeksi kun kommentoit katu- ja kontaktikuvaukseen liittyviä kuvia, sain oppituntia studiokuvauksen oppeja ja vihjeitä siirtymisestä toiselle alalle. Pedakogisessa mielessä tuo kritiikki edustaa varsin yksipuolista valokuvanäkemystä, josta puuttui positiivinen tai kiinnostunut ote valokuvaan. Henkilökohtaisen mielipiteen voi sanoa suoraan, mutta se tarvitsee aina selkeät perustelut ja silloin sitä ei pidä esittää ainoana totuutena.

    Haluan vain sanoa, että kuvaaminen voi olla valokuvaajallekin monta kuvaustyyliä ja myös tarkoituksellista rajojen rikkomista. Haluan ottaa esiin esimerkiksi Ernst Haasin valokuvaamat härkätaistelu ja ratsastusaiheiset valokuvat. Mielestäni voisi olla hyvä miettiä, miksi ne kuvat lopulta merkitsevät ja kestävät aikaa, vaikka varmasti joku voi lytätä ja sanoa, ettei värimaailma ja tekninen taso miellytä ja liike-epäterävyys tekee kuvasta suttua. En ole ottanut näitä lopulta taiteelliseen vaan omaan dokumentaariseen kontekstiin, joka varmasti pitäisi antaa hieman pohdittavaa, ennen kun arvostelee tai antaa kritiikkiä kuvista.

    VastaaPoista
  3. Minä en koskaan kirjoita henkilöstä, en sinustakaan.
    Kuvista kirjoitan.
    Mutta annetaan olla….

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole mitään vastaan kommenteista, mitkä kuuluu valokuviin. Vain henkilöön ja henkilökohtaisuuksiin liittyvät asiat ovat sellaisia, joita en halua kuulla. Kestän hyvin kuviin liittyvää arvostelua ja osaan myös ottaa asioita huomioon muuttamalla kuvaamistani. Sehän on hyvän kritiikin tarkoitus.Viittaan vaan 25.9.2012 kirjoittamaasi palautteeseen, jota en pidä kovin paljon kuvia koskevana. En halunnut näitä kommenttejasi sieltä poistaa, koska sen koin juuri henkilölle kohdistuvana, jossa ei enää ollut jälkeäkään hyvästä kritiikistä.

      On asioita, mitä tuntee ja kokee. Mielestäni on hyvä, että joutuu palaamaan vanhempiin kuviin, joissa näkee myös ne suuretkin virheet. Erityistä huomiota tulee kiinnitettyä huomiota niihin vaikutettaviin asioihin, mitä kuvausvälineet ja tyyli antavat mahdollisuuden.

      Kuvakompositioissa aina välillä huomaa myös herpaantumista, missä on tervettä huomata puutteita. Tällaisessa dokumentaarisessa kuvassa, mitä kuvaa 30-35 viikkoa vuodessa on myös helppo sortua kliseisiin ja tiettyyn välinpitämättömyyteen lopuksi kuvasta. Onneksi joskus tulee herätyksiä, että joku on myös pielessä. Sen ei lopuksi tarvi olla lopuksi isokaan muutos, mutta voi olla merkittävää itse kuvan ja kuvauksen kannalta. Ehkä tällainenkin herätys kuitenkin oli paikallaan, koska huomasin heti muutoksen kuvaamisessani jo vain tuosta kommentista, kun sattui samaan päivään tuon viikkoisan kuvaamisen kanssa. Kuvaaminen haasteetta näivettää hiljalleen omia tavoitteita ja kuvaamista.

      Poista

Lukijat