Sivut

21.9.2012

Kontaktikuvausta

Haasteellinen aikataulu ja valokuvaustehtävä on välillä melkoisen hankala yhtälö. Oma aikataulu tehtävän suorittamiseen ei tällä kertaa oikein anna myöden, joten varmaankin normaalista poiketen suoritin sitä etupainotteisesti. Kuvauspäivä on tämä päivä, 10 kuvaa itse vieraasta henkilöstä. Kontaktikuvauksen ajatuksena on ottaa kontaktia kuvattavaan henkilöön pyytämällä kuvauslupaa ja samalla ohjata kuvattavaa ja toimia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.

Omalta kohdaltava ventovieraan henkilön kuvaaminen ja ylipäätä sosiaalinen kanssakäyminen on monen lukon takana. Jokainen yritys tuntui varsin hankalalta ja itsensä valmistaminen jokaiseen kuvaukseen tuntui yhtä haastavalta. Tein päätöksen käyttää tässä kuvauksessa vain vallitsevaa valoa, yöllä kuvatessa siis katulamppujen, mainosvalojen ja erilaisten loistevalojen sekamelskassa. Toiveena oli kuvauspaikaksi esimerkiksi katu tai jokin muu julkinen tila. Helsingin Erottajan, Kampin ja Kaisaniemen puiston välinen aluetta tuli tähän kuvaukseen käytettyä. Aloitin kuvauksen vasta myöhään illalla, noin klo 23.00 tietämillä ja lopetin joskus 3 jälkeen. Kaikki kuvatut olivat erillisiä henkilöitä ja myös kuvauspaikat pääosin etäällä toisistaan. Pyrin valitsemaan kuvattavaksi kaiken ikäisiä henkilöitä, mutta kellonajan huomioon ottaen kuvattavaksi valikoitui nuoria ja keski-ikäisiä.

Positiivistä tässä oli se, että sain kontaktin ihmisiin ja he olivat myös vastavuoroisesti kiinnostuneita tästä projektista. Kuvaustulokseen voin olla tyytyväinen ylitettyäni joitakin muureja. Äärettömän heikoissa valaistusolosuhteissa, suurin osa kuvista on voimakkaasti epäteräviä, värit kertovat omaa kieltään kaupungin valoista ja niiden luonteesta.











Kun valkotasapaino on näissä kuvissa täysin mahdoton, päätin vääntää niistä mv-versiot. Kun kuvausolosuhteiden valaistus oli käytännössä satunnainen katuvalaistus, ei kuvat välttämättä  ole juuri toivottuja. Mietin alkujaankin haluanko tuoda kuvauspaikan luonteen esille kuvatessa.

Kuvatessa henkilökuvaus on erilainen taitolaji. Kontaktin ottaminen kuvattavaan onnistuu toisilla luontevammin kun toisilla. Itse en ole erityisen avoin ja luottamuksen saaminen aikaan vaatii itselläni huomattavasti aikaa, mutta voin olla tyytyväinen, että näinkin pitkälle pääsin kuvatessa.











13 kommenttia:

  1. Tosi hienoja!! Hyvä M! Tykkään tokasta, kolmannesta ja neljännestä tosi paljon! Kuka teille piti tän kurssin? :)

    VastaaPoista
  2. Tässä Jore Puusa.
    Malliesi ja sinun välillä näkyy melkoinen ahdistus.
    Kuvaajan tehtävä on se poistaa. Siinä mielessä pieleen meni.
    Tämä on gallupkuvaus, ne viisi naamaa paikallislehdessä ja hassu kyssäri.
    Toimittajat osaavat sen ikävän hyvin kuvata-- kun tekevät sitä päivittäin. He eivät ota valkoisia valotäpliä taustaan, ne vievät kaiken huomion naamalta. Kun esittää rinnakkaisesti setin kuvia, niiden WB ja mittakaava pitää olla täsmälleen sama tai sitten ihan eri. Nyt keinuu paljon kuvasta kuvaan.
    Kun kuvataan ihmistä frontaalista, käännetään hartialinja 45 asteeseen, painetaan kuvaajan puoleinen hartia alas ja leuka ylös. Tukka pitää irrottaa taustasta joko värikontrastilla tai boke`lla. Lärviin se 2 aukkoa eroa poskesta toiseen, se tehdään kääntämällä mallia, näin kasvoista tulee 3D. Mutta kaiken tämän tietenkin ammattitaitoinen opettajanne on kertonut ;-)
    Katsoin kuvasi. Harkitse vielä kerran alan valintaa, valokuvaajan tunnistaa siitä -että hänellä on alusta alkaen kuvissaan jotain sanottavaa, joka tulee hänestä itsestään sisältä. Nyt menet tilanteeseen ja reproat. Kuvasi ovat 2D ja hädin tuskin hengissä. Lukeneisuuden määrä näkyy yleensä metaforan puutteena. Tiedä sitten oliko tämä rakentavaa...mutta se oli rehellistä verrattuna aiemmin saamiisi kommentteihin nähden.

    Jore Puusa
    Lehtikuvaaja, kuvajournalismin ope.
    Kerava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilökuvaus ei ehkä ole muutenkaan ominta kuvaamistani, ettei tarvitse tässä tarvitse yöunia menettää, jos en tässä ole onnistunut.

      Valkotasapainon suhteen olen valinnut tarkoituksellisesti paljolti sellaisen värin joka vastaa kuvausolosuhteita. Näitä ei ole mitenkään käsitelty, voisivat toimia eri tavalla mustavalkoisina, mutta tässä vallitsevassa valossa, kuvat ovat oudon värisiä johtuen mahdollisimman kirjavista valaistusolosuhteista. Valot olivat oransseja, vihreitä, sinisiä ja magentaisia, realimaailmaa yöllisessä Helsingissä.

      Kiitos kuitenkin kommenteista, olen aina toivonut suoria kommentteja, nyt sain sellaisen. Kaikki ei tietysti ole mielen mukaista, mutta toisaalta saan kerrankin täsmällisesti ajateltavia kysymyksiä. Se mitä sanot alan vaihtamisesta ei kuitenkaan ole välttämättä kovinkaan rakentavaa, jättäisin itse sen sanomatta. En kuitenkaan pahoita siitä mieltäni, kun uskon että muussa kuvaamisessa on minullakin jotain annettavaa.

      Poista
  3. Alan vaihtamiskehotus on luultavasti rakentavinta koko kommentissani.
    Koko valokuvausala on umpitukossa. On hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta löytää työtä.
    Jokseenkin jokainen alalle jonkinlaisen koulutuksen kautta tuleva menee suoraan kortistoon ja sitten päätyy freeksi joka taas on tuhoisaa koska amatöörit hallitsevat jo freekuvaajien työaluetta halvoilla tai ilmaisilla "kuvillaan".
    Valokuvaus on mainio harrastus mutta tuhoutuva tai jo tuhoutunut työnä.
    Parasta on naida rikkaaseen sukuun ja ruveta kuvaamaan murrosikäisiä tyttöjä murjottamassa vinossa kuva-alassa ja saavuttaa näin mainetta luovana taidevalokuvaajana, (joita on 15 tusinassa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tähän sanoa, ettei asiattomampaa ja vähemmän rakentavaa palautetta täällä voi saada, mitä tuossa sanot. Jos tahdon ammatillista opastusta kysyn siihen apua joltain siihen vihkiytyneeltä henkilöltä, täällä olen pyytänyt ainoastaan kommentointia kuvistani. Noilla menet arvostelemaan henkilöä jota et tunne, etkä myöskään sitä aluetta kuvaamista missä olen ajatellut toimia.

      Onneksi et ole minun ope, sääli niitä jotka tuollaista kommentointia joutuu kestämään. Onkohan niin, ettet ole mitään markkinatutkimusta tehnyt viimeaikoina. Saattaa olla, että työvoimaviranomainen ei minusta ole kiinnostunut, mutta väitän että kuvaajille on töitä, jos osaa alalla oikein toimia. Siltoja polttamalla voi saada paljon pahaa aikaan.

      Minun perhesuhteet eivät ole kaupan, eikä kukaan idiootti tule minua neuvomaan niiden muuksi muuttamisessa. Älä toistakertaa tule tänne enää koskaan kommentoimaan, mitä minun pitäisi ihmisenä tehdä. Nai itse ketä huvittaa, mutta turha tulla kertomaan.

      Poista
  4. Yleensä tykkään olla vaiti, kun kyseessä on palautteen antaminen ja internet.
    Jos kuitenkaan jostain syystä en siihen pysty, annan palautteeni anonyyminä.

    Kuten koulussani ollaan kritiikin alussa lausuttu, "Me emme arvio teitä, me arvioimme teidän ottamianne valokuvia."

    Kritiikki alkakoon siis, ja kaikilla lienee asia selvä.

    Koen että ei ole väliä kuvaajan persoonallisuudella tai koko kuvaajalla, mutta tahtoisin, että kritiikissä otetaan kuitenkin
    huomioon esim. kuvaajan tausta ja fyysiset rajoittuvuudet. (Kärjistettynä esim, vasta 3kk opiskelu / pyörätuoli.)

    Summa summarum, lue kommenttiani, älä minua.


    Sekavaa, eikö? (Vähän niinkuin huono palautteesi)


    Aloitetaan, ystävät:

    Kyseisessä koulussa kontaktikuvaus otetaan esille vakavammin vasta toisella vuosikurssilla,
    yleensä tähän annetaan aika vapaat rajat, ja mahdollisuudet kokeilla.
    Tietenkin, sillä tämä vasta onkin ala, jossa opetellaan kuolemaan saakka.

    Kokeilujen ohella tulee onnistumisia ja epäonnistumisia. Ehkä ei kumpaakaan ja ehkä vaan toista.

    Me opiskelemme sen vuoksi, että oppisimme tuntemaan työn ja itsemme välisen yhteyden. Ja sen mitä haluamme töillämme kertoa, vai haluammeko kertoa sillä mitään.

    Jos kontaktikuvausta tekee ensimmäisen tai vasta toisen kerran, eikä koe sen olevan "oma juttu" mutta silti sen tekee, on se minusta arvostettavaa.
    Sillä meitä on myös niitä, jotka eivät tähän pysty.
    Asioita, jotka ei tunnu miellyttäviltä, tahdomme vain todeta "En tee."

    Tässä vaiheessa, peukku ylös, hyvä Martti!

    Katso nääs, nyt proosat ja hienostelut pois.

    En ymmärrä mitä seksuaalisia tai fetistisiä kiksejä siitä saa, jos kokee olevansa (huom. lue, kokee) parempi, ja tulee avaamaan suunsa
    jostain v a l k o t a s a p a i n o s t a ja 2d, 3d, 4d, canon 7d, hei, nyt ihan oikeesti. Rupee naurattamaan.

    Puhumattakaan frontaalisesta hartialinjasta.
    Tyyppi, joka kirjoittaa hyvän henkilökuvan? Luulin että nämä tekniikkahifistelijät jotka pystyvät sanelemaan hyvän henkilökuvan olivat myytti, haa!

    Mutta ei.

    Kyseessä on valokuvauksen opiskelija, joka opiskelee alaa ja haluaa kehittyä siinä ja tietenkin nähdä mihin pystyy.
    Se että tulee räkättämään alanvaihdosta ja paskoista kuvista opiskelijalle on lapsellista, l a p s e l l i s t a. On sulla pokkaa, ja hei vähän myös jossain aivolohkossa vikaa.

    Jospa sitten siirtyisit sinne taikin kirjastoon lukemaan tahi kirjoittamaan (elleivät ne huonot nude-valaisu- oppaat olleet sinun kirjoittamiasi)
    opasta hyvään kuvaan. Kerta kerrot mikä on hyvä kuva, ja teet sen vielä todella suorasti ja niukoilla arvioilla niin eiköhän tää valokuvaajaksi
    opiskeleminen ollut tässä, muistakaa vaan 45. asteen frontaalinen blaablaa.

    Ja vielä että kuvissa sanottavaa, ja totuuden reproaminen?

    Missä se määritellään, että kuvien tarvitsee sanoa jotain? Entä graafinen taide, pitääkö sen? Ei. saako se? Saa. Kuka sitä on helvetti määrittelemään?


    Se että lukee pari kirjaa, ei tarkoita että niiden mukaan pitää elää. Kyseessä taitaa olla sellainen tyyppi, joka ei usko itseensä, vaan muihin.
    Ei se minua haittaa, mutta älä johdata muita tekemään samaa, vaan sen takia koska se tuntuu sinusta hyvältä ja oikealta. (Tekninen oppiminen)

    Olen ilmiliekeissä, ja hämmentynyt, enkä voi uskoa että olet ollut opettaja. Ja vielä tällä alalla. Opettajan tehtävä on antaa rakentavaa palautetta.
    Tule inttimään että palautteesi oli rakentavaa, minä nauran. Ja niin nauravat myös kaikki muut.

    Omien mielipiteiden kertominen ja henkikohtainen opettaminen on kaksi eri asiaa,
    joista sinä et taida osata kumpaakaan. (Mielipiteesi nääs taisi olla jostain techniques for best photo -kirjasta.)


    Olen hämmentynyt, vihainen ja turhautunut.
    Toivon että tunnet pienen piston sydämmessäsi, ja rikot näppäimistösi.

    Kommenttini oli sekava, pahoittelen.
    Olen vaan niin turhautunut etten pysty selvittämään ajatuksiani tätä paremmin.

    VastaaPoista
  5. Ooh, keskustelua valokuvauksesta!
    Sehän on hienoa. Blogistin saama palaute oli jäädä "hyviä kuvia" tasolle.
    Kun laittaa kuviaan esille webiin, on vaarana se, että niistä joku kirjoittaa.
    Jos sellainen ei ole toivottua, kannattaa ottaa kommentointimahdollisuus pois. Silloin ei saa ikäviä tekstejä luottavakseen ja säilyy häilyvä utopia omasta osaamisesta.
    -
    Seksuaalisia kiksejä valkotasapainosta????
    Anonyymin purkaus on kovin pahoinvoiva, lienee opiskelijatoverin teksti.
    Anonyymi ei lisäksi usko, että olen ollut valokuvauksen opettaja, koska kirjoitan valokuvauksesta suorasanaisesti.
    Jotkut opettajat kuitenkin kuvakritiikeissään pyrkivät myös muuhun-- kuin opiskelijoiden viihtymiseen ja mielistelyyn. Sellaisia opettajia on harvassa. Jos heitä olisi enemmän, alalle olisi vähemmän tunkua.
    Rakentava palaute ei välttämättä tarkoita sitä, että kelvottomia kuvia kehutaan vaikka opiskelija niin haluaisi.
    Rakentava palaute palauttaa opiskelijan miettimään sitä missä on, mikään ei ole vaarallisempaa kuin luulla osaavansa, eikä sitten osaakaan. Sen kertominen on jokaisen vastuunsa tuntevan opettajan tehtävä. Vasta nollauksesta voi alkaa todellinen osaaminen.
    Ennen vanhaan lapsille uskallettiin tuottaa pettymyksiä, se aika on ohi ja sen huomaa. Jos ei pety, ei kiitoskaan miltään tunnu.
    -
    Freenä eläminen on vaikeaa tai mahdotonta...ellei ole nuori nainen, jolla on tuttuja toimittajia. Freenä elää myös allekirjoittamalla Sanoma Oy:n riistosopimuksen. Freenä elää tekemällä halvemmalla koko ajan ja samalla tuhoten valokuvausammatin perustaa. Freenä elää myös olemalla rikkaissa naimisissa. Tai naimissa yleensä työtätekevän kanssa.
    Mutta kuvaamisosaamisen substanssilla ei elä, kuvat eivät enää merkitse, vaan koreografia niiden ympärillä-
    Muurlan kannattaa harkita opetuksensa standardia, jos nämä kuvat ovat päässeet läpi tehtävästä.
    Itse olisin laittanut homman uusiksi.
    Mutta minä olenkin ammattilainen sekä kuvaajana, että alan opettajana ja se on tietysti toinen juttu kokonaan.
    -
    Anonyymin vastakritiikissä näkyy valokuvausalan ongelma, valokuvaajia on vaikea ottaa vakavasti kun tekstuaalinen ulosanti on noin sekavaa ja epäkirjallista. Kirja käteen ja lukemaan, sieltä se ymmärrettävän tekstin tuottaminen kumpuaa.
    Kannattaa myös koettaa uskaltaa kirjoittaa nimellään, siten sanat kuullostavat uskottavammilta

    VastaaPoista
  6. Jaa että ammattilainen.
    Hahaa, kiitos ja hei.

    Ei seksuaalisia kiksejä valkotasapainosta, vaan siitä että saat argumentoida, tuntea itsesi tärkeäksi. Edes vihatuksi.

    VastaaPoista
  7. Suomi on maa, jossa monin eri tavoin koitetaan kieltää keskustelu.
    Kutsut sitä keskustelua argumentoinniksi.
    Kun olen jo 60 saan ainoat seksuaaliset kiksini enää, jos pissiä sattuu eturauhasen takia joskus tulemaan.
    Mutta ammattilainen, kyllä
    Ammattivalokuvaaja elättää perheensä työllään maksaen siitä veronsa.
    Ammattivalokuvaajan, jonka yhteiskunta on kouluttanut, pitää myös jakaa osaamisensa.
    Tässä CV:ni nyt kuitenkin, ettei jäisi epäselväksi.
    Vihattuna on mukavampi olla kuin perusteetta rakastettuna.
    http://puusaportfolio.blogspot.fi/p/cv-curiculum-vitae.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustelua valokuvista en ole kieltänyt. Jos puhutaan muusta keskustelusta, ei ilmeisesti pedagokisilla kyvyilläsi ole taitoa ymmärtää, mikä on tällaisen keskustelun oikea foorumi. Se ei ole täällä.

      Vaikka oletkin ammattivalokuvaaja, ei tämä varmasti ole myöskään oikea foorumi esittää ja kehua omaa uraa ja esitellä CV:tä, joka selkeästi alkaa olla ehtoo puolella. Ammattivalokuvaajalla ei välttämättä yhteiskunnallista velvoitetta jakaa osaamistaan, jos ei osaa ymmärtää muita alalla olevia tai alalle tulevia.

      Pedagokiikasta voisin vielä sanoa, ettei muita alalla toimivia opettajia kannattaisi arvostella, jos ei lainkaan tunne heitä ja heidän opettamistaan. Arvostelu olisi silloin parempi kohdistaa myös oikeille luonnollisille henkilöille, jotta asianosaiset voisivat tilanteeseen reagoida. Jos meinaa antaa rakentavaa kritiikkiä, ei toisten lyttääminen ole kovin tehokas tapa saada asioita menemään perille. Ilmeisesti pedagokiikan opettelu on jäänyt vähemmälle, vaikka tuota kuvajournalismin ope nimeä käytätkin.

      Poista
  8. Tarkoittanet pedagoginen, eikä pedagokinen?
    Ehtoopuolella olen koko ukko, joten CV: kin sitä lienee, mutta osoite olikin anonyymia varten, joka ei tiennyt kuka olen. Nyt tietää ja on antanut CV:stäni lausunnonkin. "Ruma CV."
    Väärin kirjoitettu arvosteluni tietenkin oli, kun se ei ollut Teille kummallekaan mieliksi.
    Mutta pitäähän sitä pariin opiskeluvuoteen mahtua kerran muutakin kuin kehuja.
    Elämä on sellaista.
    Over and out, Jore Puusa

    VastaaPoista

Lukijat