Salamointia Helsingissä

Pikkupoikana toisaalta pelkäsin, mutta samalla suurella kiinnostuksella katselin salamia. Naapuritaloon iski salama ja jäljet olivat nähtävissä, mutta vahingot jäivät silloin vain pieniin mustumiin seinissä. Isäni kertoi miten niitä voi valokuvata ja ohjeet ovat edelleen jotenkin muistissa. Melko harvoin niitä tulee kuvatuksi, mutta tänään niitä tuli useassa sarjassa, joten oli aikaa valmistautua.

Tämänkertainen ukonilma ei ollut mitenkään erityinen. Näköala on hyvin rajoittunut, rakennukset ja kasvillisuus rajottaa kuvaamista ja sateessa kameran kanssa ei roiskumien vuoksi ole hyvä kuvata. Rajaus heikossa valaistuksessa oli melkoisen haasteellista. Koitin saada komeat salamat kuvattua taivaalta ja samalla vielä jotenkin miljöön sopimaan kuvaan. Lopuksi kuvassa ei mitkään linjat oikein ole suorassa ja laajakulman vääristymät edelleen korostaa sitä. Koska salama on varsin voimakas valonlähde, laskeskelin että ISO 50 ja 30 s f7.1 olisi melko lähellä yömaiseman valotusolosuhteita. Lukuisista yrityksistä vain yhteen tai melkeen kahteen ruutuun osui salama kunnolla näkyville.

Polttovälit kuvissa on 17mm ja 19mm objektiivinä Sigman 17-35mm 2,8-4 EX DG.